Jos metromatkalla käy tuuri, pääsen kilpailemaan kiivaasti vaunun viimeisistä istumapaikoista (tämä on ihan oma taiteenlajinsa, josta kerron ehkä myöhemmin enemmän.) Huonona päivänä on pakko tyytyä seisomaan kokovartalokontaktissa ainakin kolmen muun kanssa. Vaikka britit ovat keskimäärin suomalaisia lyhyempiä, Murphyn laki määrää, että ainakin yksi näistä kolmesta on hujoppi. Kun hujoppi pitää vaunun kattoon kiinnitetystä tangosta kiinni, hänen kainalonsa on suurin piirtein omien kasvojeni korkeudella. Ja koska Lontoon metrossa on yleensä vain hiukkasen kuumempaa kuin maapallon ytimessä, voitte kuvitella miten mukavaa matkanteko on...
Koska kenelläkään ei ole metrossa kivaa, muiden huomioonottaminen on tärkeää. Vierustoverin kanssa voi kyllä kilpailla istumapaikoista (kunhan noudattaa tiettyä kirjoittamatonta etikettiä), mutta joitakin sääntöjä ei sovi rikkoa. Eniten ärtymystä aiheuttavat seuraavat tyypit:
1) Individualistit
Kuten ehkä arvasitte, tämä tyyppi ignoroi suvereenisti jokaisen please stand on the right -kyltin ja seisoo rullaportaissa vasemmalla. Hän on täysin sokea sille, että kaikki muut matkustajat joko jonottavat portaiden alkupäässä seistäkseen oikealla tai porhaltavat lujaa ohi vasemmalta. Kuinka vaikeaa se nyt on tajuta: vasen kaista on varattu niille kiireisille, jotka eivät ehdi pysähtyä rullaportaissa. Niille, jotka haluavat syöksyä ensimmäiseen mahdolliseen metroon, eivätkä siihen joka tulee kokonaiset kaksi minuuttia myöhemmin.
2) Teiden tukot
Sukua Individualistille, tämä kaveri on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Hän alkaa kaivaa matkakorttiaan taskustaan vasta aivan metroporttien edessä, koska on ihan ok tukkia viimeisetkin portit niin, ettei kukaan pääse asemalta sisään tai ulos. Sama kaveri pysähtyy heti rullaportaiden yläpäähän, koska juuri silloin juolahti mieleen katsoa karttaa (sitä ei tullut mieleen ajatella, millaiseksi keoksi ne 35 muuta takanatulijaa pakkautuvat). Kun sama jamppa odottaa junaa laiturilla, hän varmistaa seisovansa suoraan avautuvien ovien edessä, koska siitä pääsee ensimmäisenä vaunuun. Sillä, että hän samalla estää muita matkustajia pääsemästä ulos ja hidastaa kaikkien sisäänpääsyä, ei ole merkitystä.
3) Tautipesäkkeet ja pöpökauhuiset
Nämä liittyvät toisiinsa ja ovat molemmat yhtä ärsyttäviä. Kun tautipesäkkeet kaivavat nenää, aivastelevat ympäriinsä, nuolevat sormensa ja koskevat sitten kaikkia mahdollisia pintoja metrovaunussa, pöpökauhuiset katsovat järkyttyneenä vieressä ja vaihtavat istumapaikkaa. Jos istumapaikkoja ei ole, pöpökauhuiset eivät suostu pitämään mistään kiinni ja joko kaatuvat muiden matkustajien päälle tai nojaavat selkäänsä tankoihin koko pituudeltaan, niin ettei niihin voi kukaan muukaan tarttua.
4) Uhkarohkeat
Joskus Lontoon metroasemilla on tulipaloja, joskus terroristiuhka. Joskus niihin vain syystä tai toisesta pakkautuu vaarallisen paljon ihmisiä. Näissä tilanteissa Transport for London kuuluttaa aseman olevan hätätilassa ja kehottaa kaikkia poistumaan: This station is currently under an emergency. Would all passengers please leave the station immediately. Samalla syttyvät aseman vilkkuvat Emergency-kyltit, ja sireeneistä voi päätellä poliisin ja palokunnan olevan tulossa. Mutta mitä tekee yllättävän suuri osa matkustajista? Suuntaa entistä syvemmälle metron uumeniin ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
5) Itsetuhoiset
Surullista kyllä, Lontoon metrossa tehdään vuosittain noin 80 itsemurhaa. Jokainen itsemurha on varmasti traumaattinen junan kuljettajalle ja muille paikallaolijoille, mutta muulta Lontoolta ei sympatiaa heru. Kun Transport for London kuuluttaa asiasta suorasukaisen kylmään sävyynsä ja kertoo, että metrot ovat myöhässä due to a person under a train, keskivertolontoolainen pudistelee päätään kiukkuisena, koska tietää taas myöhästyvänsä töistä.
Posts
3 comments:
hei, piti tsekata tää blogi kun linkitit tonne mun kommentteihin! tää postaushan on ihan täyttä totta ja TÄYSIN samoja juttuja mietin päivittäin metroissa :D hyvin laitettu sanoiksi! alan seurailemaan:)
Kiva jos tykkäsit! :)
Metro synnyttää kyllä nopeasti ne tietyt ärsytyksen kohteet ja tuo esiin ihmisten pahimmat puolet... Tänään aamulla yhden työkaverin metromatkalla joku nainen oli pyörtynyt ja ollut pitkän aikaa tajuttomana metron lattialla. Työkaveri sanoi, että suurin osa sen jälkeen samaan vaunuun sattuneista oli vain mutissut oh for f**k's sake tai muuta vastaavaa, koska sen naisparan pyörtyminen hidasti heidän työmatkaansa.
Itse näin metrossa kerran todella kalpean ja huonovointisen näköisen naisen ja ihmettelin, mikä oli vialla, kunnes kuulin samaisen naisen sanovan kaverilleen, että supistuksia tulee kahden minuutin välein... Täyteen pakattu Northern line oli siinä tilanteessa erikoinen valinta! :D
Mäkin oon joutunut minuuttiaikataululla, junalle matkalla panikoimaan, kun on just joku sairaskohtaus sattunut metrossa. Onhan se kamalaa jos joku saa jonkun kohtauksen julkisissa, mutta kyllä siinä kiireessä ja ärsytyksessä muistan vaan miettineeni että miksei potilasta voi siirtää pois metrosta jotta a) liikenne kulkisi ja b) koko juna ei syynäisi sitä nais-parkaa. ei varmaan sitten voinut siirtää, mutta reilu vartti seistiin jumissa jubileessa ja missasin junani, tosin onneksi pääsin seuraavaan eikä lippujentarkastaja huomannut väärää lippua :)
Post a Comment