Naiivisti luulin, että täällä ei tarvitsisi varoa jokaista askeltaan ja viettää talvikuukausia hiomalla huippuunsa sitä ainoaa turvalliseksi todettua pingviinikävelyä. Mitä vielä, täällä sitä saa tehdä ympäri vuoden! Oma syypäänsä ovat täällä myytävät huonolaatuiset kengät (niistäkin joskus toiste enemmän), mutta eivät nekään selitä kaikkea. Paljon olen liukastellut myös Suomesta ostamissani kengissä.
Pari viikkoa sitten työmatkalla liukastuin oikein kunnolla ja lensin pyrstölleni. Silloin ei edes ollut satanut, mitä lie aamukastetta oli hiukan maassa. Tuttuun tapaani harpoin reippaasti metrolle, kun yhtäkkiä molemmat jalat alkoivat luisua sivuttain ja lähtivät alta. Kopsahdin vähemmän arvokkaasti polvilleni ja löin samalla kyynärpääni. Päälläni ollut mekko varmaan vilahti korvissa - en uskaltanut edes tarkistaa, mitä kaikkea muille näkyi, vaan pomppasin mahdollisimman nopeasti takaisin pystyyn.
Brittiläiseen tapaan eräs ohikulkija pysähtyi heti kysymään, olenko kunnossa. Olenko ihan varma, että olen kunnossa? Vakuuttelin, että olen, vaikka samalla teki mieli tirauttaa pieni itku. Aamu oli muutenkin ollut hankala, ja olin jo myöhässä töistä. Katsoin polveani ja totesin apeana, että sekä sukkahousuissani että polvessani oli kunnon reikä. Ei auttanut kuin talsia melkoisen räjähtäneen näköisenä takaisin kotiin pesemään ja laastaroimaan polvi ja vaihtamaan sukkikset. Ja sitten kohti uusia nöyryytyksiä!
Pari päivää sitten meinasin kaatua ihan samassa kohdassa, ihan tismalleen samalla tavalla. Jotain olin kuitenkin oppinut edellisestä kerrasta, koska tällä kertaa jalat eivät lähteneet ihan kokonaan alta. Hain vain pikkuisen kädellä tukea jalkakäytävän reunasta ennen kuin olin taas pystyssä. Sukkikset ehjänä ja kaikkea.
Mutta mutta....kolmas kerta toden sanoo?
Posts
0 comments:
Post a Comment