Daydreaming...

Kuten jo mainitsinkin, mulla on ihan valtaisa matkakuume. Enkä nyt tarkoita mitään lomaunelmia, vaan matkustamista silleen elämäntapaintiaanisti. En kyllä tunne ketään, joka vain matkustaisi vailla pysyvää kotia, mutta täytyyhän sen olla mahollista? Right? Nyökytelkää nyt siellä ja sanokaa että on.

Musta olisi ihanaa, jos olisi vapaus mennä melkein mihin huvittaa ja jatkaa taas matkaa sitten kun huvittaa. Nähdä paljon paikkoja, tutustua niihin ajan kanssa, tavata uusia ihmisiä ja kokeilla erilaisia töitä. Palata Suomeen aina kun siltä tuntuu ja nauttia siellä perheen ja kavereiden seurasta kauemmin kuin viikko tai kaksi. Miksei niin voisi tehdä? Meidät ohjelmoidaan ajattelemaan, että elämässä kuuluu käydä koulut, mennä töihin ja asettua aloilleen, mutta kuka sen oikeastaan määrää? Entä jos tuntuu, että maailmalla matkustellessa elämästä saisi paljon enemmän irti? Kannattaisiko joskus miettiä, mitä elämällään ihan oikeasti haluaa tehdä, riippumatta muiden odotuksista ja tauloudellisesta tilanteesta? Kun on vain tämä yksi elämä.

Joo joo, tiedän - ei se matkustelukaan pidemmän päälle niin ihanaa ole, reissussakin pitää tehdä töitä ja töiden ja maiseman vaihtaminen keskimääräistä useammin on epävarmaa, stressaavaa ja yksinäistäkin. Eikä siellä reissussa todellakaan eletä leveästi. Mutta näinä etätyöskentelyn ja nettiyhteyksien aikoina luulisi reissaamisen olevan jos ei sitten helppoa niin ainakin mahdollista! Jotenkin myös tuntuu, että sen elämäntavan kiinnostavuus ja kohokohdat kompensoisivat noita huonoja puolia aika hyvin. (Argh, tässä kohtaa mietin varmaan 10 minuuttia, miten sanotaan suomeksi make up for kunnes kysyin kaverilta Facebookin chatissä...siinä yksi hyvä syy kirjoittaa tätä blogia!) Niin ja jos ei siitä elämäntavasta sitten tykkääkään, niin olisipahan kokeiltu ja tietäisi senkin.

Olen viime aikoina lueskellut paljon ulkomaisten maailmanmatkaajien blogeja ja huokaillut ihastuneena itsekseni, että just noin mä haluan elää. Ja yrittänyt perustella itselleni, miksi vakituisen työpaikan, omaisuuden ja kaiken tutun jättäminen taakse on ihan hyvä suunnitelma ja toimisi ainakin mun kohdalla. Tietenkin siksi, että:

1. Mulla on kaksi ammattia, joita voi tehdä freelancerinä mistä vaan. Töiden haalimiseen menisi oma aikansa, mutta periaatteessa se on mahdollista. Olen myös huomannut, että en ole mikään uranrakentajatyyppi eli mua ei oikeestaan haittaa tehdä hanttihommia (kunhan en joudu tekemään pelkästään niitä loputtomiin). Itse asiassa olis kivaa tehdä joskus muutakin kun nököttää koneen ääressä. Ja kokeilla eri hommia, jos vaikka keksisi mistä niistä tykkää eniten.
2. Parhaillaan opiskelen iltaisin kolmatta ammattia. Olen compositing-kurssilla (eli kaverien kesken kompostointikurssilla), jolla opetellaan tekemään visuaalisia efektejä leffoihin. As it happens, efektejä tehdään aika monessa maassa ympäri maailmaa ja usein vaan muutaman kuukauden soppareina, joten ehkä noitakin hommia voisi tehdä matkailun lomassa.
3. Olen tosi kiinnostunut eri kulttuureista ja kielistä. Uusien kielien ja kulttuurien oppimisesta voisi olla hyötyä myös ammatilliselta kannalta.
4. Olen pitkään halunnut mennä vapaaehtoistöihin johonkin kehitysmaahan. Tekee mieli tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Edes vähän aikaa. (Nyt kaikki kyynikot hiljaa siellä! Haluan uskoa, että edes osa kehitysavusta ja vapaaehtoistöistä oikeasti auttaa ihmisiä.)
5. Mulla on valtavasti itsekuria sillon, kun teen töitä kotoa. Keskimäärin olen etätöissä saanut paljon enemmän aikaan kun toimistolla.
6. En ole kovin kovin materialistinen ja shoppailen aika harvoin. Ajatus melkein kaikesta tavarasta luopumisesta kuulostaa lähinnä vapauttavalta (vaikka let's face it, oikeasti en luopuisi ihan kaikesta, vaan säilöisin entistä enemmän tavaraa vanhempieni ja siskoni riesaksi).

Mitä siellä maailmalla sitten haluaisin tehdä? Etätöitä läppärin kanssa. Kirjoittaa. Valokuvata (omaksi iloksi). Istua kahviloissa ja katsella ihmisiä. Oppia espanjaa, japania ja ruotsia. Joogata Intiassa. Hoitaa orpolapsia Nepalissa. Tehdä efektejä Euroopassa. Opiskella. Poiketa kavereillani Losissa ja Sydneyssä. Kuunnella vanhempieni kanssa hiljaisuutta kesämökillä. Couch surffata ja olla talonvahtina. Asua vuoristossa, tarpoa lumessa ja istua hiekassa merenrannalla. Tavata uusia ihmisiä ja tehdä asioita, joita en muuten tulisi tehneeksi.

Ja pääseehän sieltä maitojunalla takaisin, jos asiat eivät menekään niin kuin piti.