Suomalaiset epäilemättä olivat sisukkaita ja ahkeria sotien jälkeisinä jälleenrakennusvuosina, mutta että nykyään? Nykyajan pullamössösuomalainen on tottunut liian hyvään ollakseen ahkera. Miksi ponnistella, kun asiat ovat jo hyvin ja pienemmälläkin panostuksella pärjää? Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Kun Lontoossa toimistolla jokaisella tietokoneruudulla näkyy jotain työhön liittyvää, suomalainen surffaa ja kuluttaa työajastaan kolmanneksen muuhun kuin työhön. Kun täällä haetaan keittiöstä kuppi teetä työpisteelle, suomalainen pitää lakisääteisen kahvitauon. Kun Lontoossa moni tekee mukisematta 60 tunnin työviikkoa ilman sen kummempaa lisäkorvausta, suomalainen tekee viikossa 38 tuntia töitä ja veloittaa ja valittaa jokaisesta ylityötunnista.
Suomalaiset myös kasvatetaan keskivertokansalaisiksi tekemään keskivertosia töitä keskivertopalkalla. Sitä suuremmilta haaveilta katkotaan helposti siivet, koska Suomessa ei kuulemma rehellisellä työllä voi rikastua. Menestyksen katsotaan olevan niin harvojen herkkua, että tottahan vaatimaton suomalainen ymmärtää, ettei ole sen lahjakkaampi kuin muutkaan. Jo pieniä lapsia varotaan kehumasta, etteivät vaan ylpisty. Aikuisena näille lapsille ei tule enää edes mieleen haaveilla, innovoida ja yrittää. Kunhan nyt hankitaan se perustoimeentulon takaava työpaikka, oma asunto, auto ja perhe ja harrastetaan jotain mukavaa. Samaan aikaan britti käyttää vapaa-aikansa jos jonkinmoisiin omiin projekteihin. Yksi kehittää mobiilisovelluksia, toinen kiertää bändinsä kanssa Eurooppaa aina kun töiltään ehtii, kolmas kirjoittaa kirjaa - ja he kaikki aikovat menestyä.
Entä se maineemme maailmalla? Sitä ei ole. Edes Lontoossa ei tiedetä Suomesta ja suomalaisista juuri mitään, vaikka samaa manteretta tässä asutetaan.
Posts
4 comments:
Yay! Sä olet tullut takaisin! Aloin vuosi sitten lukea sun blogia kun muutin Lontooseen. Harmitti vietävästi kun lopetit, mutta onneksi kirjoitat taas! :)
Oi kiitos! Yritän juu taas kirjottaa, vaikka tässä kyllä huomaa, miten Lontoon vuodet on tehnyt tuhojaan mun suomen kielelle. Mutta ehkä se tästä vetreytyy. :)
Pakko tunnustaa, että tässä kuussa blogipäivityksiä tulee varmaan vähän harvemmin, koska aion hakea yhtä työpaikkaa ja sen hakuaika loppuu kuun lopussa. Siihen pitäis väsätä portfolio ja onko mulla sellaista? No ei tietenkään. Tietää siis mihin vapaa-aikansa käyttää seuraavat viikot. Mutta tällä kertaa en ole lopettamassa bloggailua!
Kävin kurkkaamassa sun blogia ja tykkään hirveesti tosta Live before you die -nimestä. :) Kiteyttää munkin elämänfilosofiani kivasti. Nyt lukisin tota sun blogia loppuillan, jos ei ois sitä portfoliota tehtävänä...mutta varmasti palaan asiaan kunhan se on paremmassa kuosissa. :)
Tilastokeskus hieman tasaa noita väittämiäsi eroja viikkotyötunneissa, kokoaika-työssä suomessa kertyy keskimäärin vähän alle 40 ja britanniassa piirun päälle 40 viikkotyötuntia (2011). Jos osa-aikatyö otetaan mukaan, suomi menee hieman brittien edelle:
http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0
En tiedä missä olet työssä (tai olit postauksen kirjoitusajankohtana) mutta jos työpaikkasi on yhtään mallia "pääkaupungissa sijaitseva trendikäs perheettömien kolmekymppisten suurista haaveilevien uratykkien temmellyskenttä" niin heidän mentaliteettinsä tuskin vastaa perusmeininkiä brittiläisessä (tai muidenkaan maiden) työelämässä. Ja on muutenkin ristiriidassa aiemmassa postauksessa esitellyn yleisen hälläväliä -asenteen kanssa.
No, ihan mielenkiinnosta näistä kulttuurieroista ym. lueskelen, kun itselläkin on suunnitteilla muutto Lontooseen :)
Joo, tässä (ja kaikissa muissakin blogin jutuissa) on vahva Lontoo-painotus ja tämäkin juttu perustuu lähinnä omiin ja kavereiden kokemuksiin. Elämä muualla Brittilässä on todnäk hyvin erilaista.
Post a Comment